Aina välillä, yleensä hieman ennen heräämistä, tekee mieli focaccialeipiä. Ei siinä mitään, tehdään niitä! Hah haa!
Tarvitset
2 dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa
1 rkl oreganoa
50 g Oivariinia
1 dl mozzarella raastetta
4 dl vehnäjauhoja
Päälle
2 rkl Oivariinia
2 dl mozzarella raastetta
8 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 1/2 dl mustia oliiveja
2 tl oreganoa
Sekoita
kuivahiiva osaan vehnäjauhoista - huomaat, että hiivat menevät aika
näppärästi jauhojen sekaan, vaikka aluksi näyttää, ettei jauhojen
sekaan mahdu enää mitään.
Ripottele joukkoon oregano ja kolmasosa mozzarellaraasteesta. Nekin mahtuvat sinne yllättävän hyvin.
Tässä vaiheessa mieleesi herää ajatus, mitä kaikkea muuta jauhojen sekaan mahtuu. Siitä vain - tunge nenäsi sinne!
Sujauta
taikinaan juokseva margariini. Sekoita. Vilkaise ulos ikkunasta,
leikkivätkö 3- ja 1-vuotiaat lapsesi edelleen kiltisti vuolaan joen
varrella.
Lämmitä maito ja sujauta se sekaan. Sekoita taas.
Tiedän, että tämä sekoittaminen alkaa olla aika rasittavaa puuhaa,
mutta tällä kaikella on merkitys.
Lisää jauhoa vähitelleen ja
sekoita sen verran, että taikina on sillain kivasti kiinteä. Peitä se
ja vie lämpimään paikkaan kohoamaan. Ei kuitenkaan housuisisi!
Vilkaise
taas ulos ikkunasta. Huuda lapsillesi, että he eivät saa mennä joen
jäälle kävelemään leikkimään siellä odottavan karkkia jakavan
mielikuvitusolennon kanssa.
Taikinan pitää kohota ainakin puoli tuntia. Viiltele ranteitasi sen ajan, tai jos et jaksa odottaa, syö taikina kokonaan.
Kun
taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, alkaa seuraava työvaihe. Sinun
pitää jakaa taikina kahtia. En osaa sanoa, miten tämä oikein tehdään,
mutta jotenkin se on vain jaettava kahtia. Jotakin pitää sinunkin itse
hoksata.
Tee taikinanpuolikkaista kaulimella kaksi ohuehkoa pyöreää läpyskää. Laita ne pellille leivinpaperille nousemaan.
Huuda ulos ikkunasta jokeen pudonneille lapsillesi, että ruoka on kohta valmista.
Turauttele
lätysköiden päälle juoksevaa margariinia ja sitten ripottele
mozzarellaa niiden päälle. Sijoittele tarkasti valituille kohdille myös
oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja.
Olet melkein valmis.
Tiedän, että nyt on kova houkutus syödä ruoat pois. Mutta makua
auttaisi paljon, jos sujauttaisit luomuksesi 225 asteeseen uuniin 10-15
minuutiksi. Mutta jos et malta odottaa…
Huuda ulos ikkunasta lapsillesi, että he voivat nyt lopettaa piilosleikin ja tulla syömään.
Kun leipien pinta on kauniin kellanruskea, ne ovat valmiit.
Ne saa siis syödä.
Focaccioleivissä on myös se hauska puoli, että kun tarjoat niitä ystävillesi, voit sanoa: "Otetaanpas vähän fuck-accio-leipiä! Tsihi! Fuck!"
keskiviikko, 8. helmikuu 2006
Kommentit