Huh huh, kylläpä se susilauma juoksi perässäni kauan! Nyt pääsin kuitenkin lopulta tietokoneen ääreen bloggaamaan.

Tänään on kulunut viisi vuotta World Trade Centerin terrori-iskuista. Tämä kirvoitti minut ruoanlaitoltani muistelemaan, missä olin iskujen sattuessa.

Pitkään asiaa muisteltuani tulin siihen johtopäätökseen, etten muistanut. Minä muistan kyllä, missä olin, kun kuulin Aasian tsunamista (kotona sohvalla katsomassa telkkaria). Ja Lontoon-pommi-iskuista (kotona sohvalla katsomassa telkkaria). Ja Estonian uppoamisesta (kotona sohvalla katsomassa telkkaria). Mutta jostain syystä en muista, missä olin 9/11-iskujen aikaan.

Tämä outo muistikatkos pakotti minut kaivamaan esiin vanhat päiväkirjani. Kaikkien muiden päivien kohdalla oli merkintöjä, mutta syyskuun 11. päivän sivu vuodelta 2001 oli… revitty irti! Mitä helvettiä?

Luin merkinnän syyskuun 10. päivältä. Se meni seuraavasti: "Pelkään, että jonain päivänä se huora jättää minut. Kana on hyvää, etenkin kypsänä."

Syyskuun 12. päivänä olin kirjoittanut. "Kot-kot-kot. Kana. Kot-kot. Seksi. Kot-kot."

Sitten minä kuolin.

Ei, en kuollut sentään. Mutta sitten… Ei kai taas! Sudet tule