Tähän ruokaan tarvitaan…

suklaalevy
sipsejä
irtokarkkia
lenkkimakkaraa
pekonimakkaraa

Ensinnäkin pitää… Anteeksi. Minun pitää koota itseni. Viime viikot ovat olleet niin vaikeita. Minulla on niin ikävä Sellistiä. Ja Vt:täkin!

Kaikki alkoi hyvin. Tapasin hyvin hintahtavan miehen, joka esittäytyi Sellistiksi. Hän halusi todistaa minulle, ettei ole homo, siten että hän harrastaisi seksiä kanssani. No, se kävi onnistuneesti, ja hänen ei-homoutensa tuli todistetuksi.

Kun seuraavan kerran tapasimme, hän halusi harrastaa kanssani seksiä todistakseen, ettei ollut Jehovan todistaja. Seuraavalla kerralla hän halusi todistaa, ettei ollut liikennemerkki. Ja niin edelleen.

Samoihin aikoihin taisin pyörittää kuvioissa toistakin miestä, Vt:tä. Siinä hän oli, etsimässä Googlella netistä MSN-hakukonetta voidakseen sen avulla löytää Yahoo-hakukoneen, kun minä näin hänet. Meillä oli kaunis, intohimoton rakkaussuhde, jonka aikana hän todisti minulle monta kertaa olevansa Jehovan todistaja. Enhän minä voinut tietää Sellistin ja Vt:n salatusta yhteydestä!

Heidän blogeissaan on kyllä usein aika samanlaisia juttuja…

Sitten minä jätin heidät. Ajattelin, että se on heille pikkujuttu. Mutta etenkin se Sellisti taisi vähän flipata. Hän kutsui minua huoraksi. "Huora! Sä jätit mut!" hän huusi minulle, kun sanoin jättäväni hänet. "Se huora jätti mut", hän jäi toistelemaan, kun kävelin pois. Sama juttu Vt:n kanssa.

Nyt minulla on ikävä heitä molempia. Ikävä Sellistin tapaa syöksyä kärrynpyöriä tehden ikkunoiden lävitse. Ikävä Vt:n tapaa pudota korkeiden rakennuksien katolta ja aina pudota kuin ihmeen kaupalla johonkin pehmeään, kuten vaahtomuoviin tai valtavaan jogurttipurnukkaan.

On niin ikävä, että vedän vähän mättöä. Sipsejä, karkkia, suklaata, makkaraa.

Vt, anna anteeksi! Sellisti, anna anteeksi! Minä nyt olen vain tällainen huora, joka jätti teidät! Ja sitten... Hei, minähän olen raskaana! Ei ihme, että olin lihonut niin paljon! Hei, nyt se lapsi synt