torstai, 26. lokakuu 2006

Ruokamuistio on Euroopan laadukkain ruokablogi eli safkablogrpog

Pekonikakku... Tsihih.

torstai, 26. lokakuu 2006

Suu auki

Ei se nyt vielä mitään, mutta minä tiesin Simon ja Rosan lapsen nimen puoli vuotta sen jälkeen, kun se tuli julkisuuteen!

No joo, sitten muihin asioihin.

Hetkinen, eihän minulla ollut muita asioita. Olen monesti ajatellut blogiskeneen palaamista, mutta sitten alan aina ajatella sitä ennemmin tai myöhemmin seuraavaa salaperäistä blogiskenestä katoamista. Ja sitten minä taas katoan.

Kysyn vaan... Kyllä meitsikin vaan oli uranuurtaja! Ne varhaiset ensimmäiset postaukset, joissa kommentoin ja analysoin ajankohtaisia uutisia... Kirjeet Blogvillestä...

Sitten jossain vaiheessa minä aloin kirjoittaa peppuseksistä, ja peli taisi olla pelattu.

Ja nyt tämä ruokablogi, jolla on parikymmentä tilaajaa...

Se on niin surullista... Hei, pekonikakkuni on valm

keskiviikko, 20. syyskuu 2006

Pett

Moi!

Muutama päivä sitten televisiosta tuli Jamie Oliverin kokkausohjelma. Koska minä pidän ruokablogia, pidin velvollisuutenani katsoa sen, vaikka pernani oli juuri repeytynyt ja sen sisältä pulppusi pieniä pernoja.

Avasin television, ja kun valonsäteet olivat lopulta matkanneet silmiini, huomasin Jamien kulkevan jonkun miehen kanssa kaupungilla. He etsivät yrttejä kaupunkimaastosta.

Kaksi sekuntia katsottuani minä ryntäsin alusvaatteisillani ulos asunnostani ja juoksin alas, kadulle asti. Minäkin haluaisin etsiä yrttejä kaupungilta, jotta voisin sitten laittaa niitä ruokaani!

Kun olin tullut kadulle, aloin vain sokeasti ryntäillä edestakaisin, koska ajattelin, että se näyttäisi hyvältä blogissani. Unohdin kaiken yrtteihin liittyvän ja aloin ajatella kummisetääni.

Kyllä, minulla on kummisetä. Sain sellaisen kasteessa. Mutta sen jälkeen en koskaan kuullut hänestä. Paitsi silloin kun kirjoitin ylioppilaaksi, hän lähetti minulle korusähkeen, jossa luki vain: "Olen pettynyt sinuun."

Sen jälkeen en kuullut hänestä enää vuosiin. Eräänä yönä hän sitten soitti minulle, ja sanoi vain: "Olen pett", minkä jälkeen puhelu katkesi kesken.

Nyt kännykkäni soi jälleen. Näytössä luki, että soittaja oli kummisetäni. "Haloo?" sanoin.

Ääni langan toisessa päässä köhi hetken ja sanoi: "Olen pett…"

Hiljaisuus.

"Miksi puheesi katkesi kesken?" kysyin.

"Minä vain katselin…" ääni vastasi. "Ulos ikkunasta… Voi luoja! World Trade Centerin tornit romahtivat! Voi luoja! Onko meitä vastaan hyökätty?"

"Missä sinä olet?" kysyin hätääntyneenä. "Oletko joutunut toiseen aikaulottuvuuteen?"

"Ei, katsoin vain ikkunasta naapurin televisiota, josta tuli dokkaria WTC:n tuhosta. Olen pett"

Suljin puhelimen, kun äkkiä muistin, että tämähän on ruokablogi. Pitää äkkiä kehittää varmaan jotain rehuja ja tehdä niistä mättöä!

Löysin kolme basilikanlehteä. Vesi kielelleni herahtaen aloin selailla keittokirjaa, jos siellä lukisi jotain hauskaa.

Minulla ei kuitenkaan ole keittokirjaa, joten jouduin turvautumaan Ruokamuistioon, tähän ruokablogiini. Löysin sieltä uuden merkinnän jostain pizzasta. Outoa, en muista kirjoittaneeni tällaista… Olen ilmeisesti hieman ruosteessa näissä blogiasioissa. Vieläköhän Shicgzjo-blog ilmestyy? Onkohan siellä se Superchich vieläkin. Siitäs saitte! Hah haa!

Ai niin, unohdin kertoa! Meitsi hankki tatskan! Niin, tatuoinnin. Halusin kirjata itseeni sanan hedelmällinen.
Kirjasin sen pakaroihini. Nyt vasemmassa pakarassani lukee hedel. Oikeassa pakarassani lukee mäläh

sunnuntai, 17. syyskuu 2006

Neljän juuston pizza

Pizza, pizza, pizza... Eikö vain sen sanominenkin tuo veden kielelle? Sanotaanpa kaikki yhteen ääneen hyvin lujaa: pizza. No, sanokaa nyt.

Erityisen hyvää pizzasta, muinaisten foinikialaisten nerokkaasta keksinnöstä, tulee kun siihen laittaa täytteitä. Täytteiden - "pizzatäytteiden", kuten kokkipiireissä sanotaan - valinta on paitsi hyvin eroottissävytteistä, myös äärimmäisen vaativaa puuhaa; Laittaako pizzaan pekonin ja salamin lisäksi myös pekonimakkaraa? Yrittääkö muuttaa aurinkokuivatut tomaatit tyttöystävän avulla kuukastelluiksi tomaateiksi? Siirtääkö jättikokoinen Matti Vanhanen -juliste makuuhuoneen seinältä makuuhuoneen lattialle?


Toisinaan on hyvä kuitenkin unohtaa kaikki hienot pesto- ja maksalaatikkotäyteseokset ja tehdä hieman kevyempää ja terveellisempää pizzaa esimerkiksi terveellisiä kasviksia hyväksikäyttäen.

Erityisen hyviä kasviksia ovat erilaiset juustot. Tarkemmin sanottuna mozzarella-, gryere-, gorgonzola- ja parmesaanijuustot.


Siispä niitä kannattaa laittaa pizzan päälle.

Juustojen lisäksi tarvitset klöntin normaalia peruspizzapohjataikinaa sekä pizzakastikkeen, joka kannattaa sekoittaa esimerkiksi seuraavista aineksista:

tomaattiketsuppia, tomaattipyrettä
1 rkl oliiviöljyä
2 tl basilikaa
3 valkosipulin kynttä
höttösellinen suolaa
vauvankourallinen mustapippuria
ripaus paprikajauhetta
hippusellinen muskottia

Kauli taikina kaulimella, mikäli sinulla on kaulin ja tyttöystäväsi ei ole lyönyt sitä halki päähäsi. Levitä kastike litteälle pizzapohjalle ja onnittele itseäsi hyvin tehdystä työstä - sinähän olet melkein kuin oikea kokki! Levitit ketsuppimössöä taikinan päälle! Vastakkainen sukupuoli on heikkona sinunlaisiisi huippuosaajiin.

Mutta nyt seuraa vielä vaativampi osa: juustot pitäisi nimittäin ripotella taikinan päälle oikein.

Kyllä, sillekin on oma sääntönsä. Ei esimerkiksi sovi, että kaadat kaikki juustot keskelle pizzapohjaa ja törkkäät komeuden uuniin.

Tee näin: Älä sekoita juustoja keskenään, vaan laita parmesaania lukuunottamatta eri juustot eri puolille pizzaa kuitenkin niin, ettei mikään paikka jää paljaaksi. Se ihan oikeasti kannattaa. Erilaisten juustojen erinomaiset ominaispiirteet on helpompi havaita, kun juustoja ei ole sekoitettu yhdeksi sotkuksi. Ja voithan aina syödä monesta kohtaa samaan aikaan, jos tahdot.

Ripottele kuitenkin parmesaanijuusto ympäri pizzaa kaikkien juustojen päälle. Ihan muuten vain. Meitsi tietää, että siitä tulee aika hyvää silleen.

Laita pizza uuniin n. 225 asteeseen ja hytkytä lanteitasi, kunnes pizza vaikuttaisi olevan valmis.

Heitä pizza seinään.

maanantai, 11. syyskuu 2006

Joskus toivon, että tämä neliraajahalvaukseni paranisi

Huh huh, kylläpä se susilauma juoksi perässäni kauan! Nyt pääsin kuitenkin lopulta tietokoneen ääreen bloggaamaan.

Tänään on kulunut viisi vuotta World Trade Centerin terrori-iskuista. Tämä kirvoitti minut ruoanlaitoltani muistelemaan, missä olin iskujen sattuessa.

Pitkään asiaa muisteltuani tulin siihen johtopäätökseen, etten muistanut. Minä muistan kyllä, missä olin, kun kuulin Aasian tsunamista (kotona sohvalla katsomassa telkkaria). Ja Lontoon-pommi-iskuista (kotona sohvalla katsomassa telkkaria). Ja Estonian uppoamisesta (kotona sohvalla katsomassa telkkaria). Mutta jostain syystä en muista, missä olin 9/11-iskujen aikaan.

Tämä outo muistikatkos pakotti minut kaivamaan esiin vanhat päiväkirjani. Kaikkien muiden päivien kohdalla oli merkintöjä, mutta syyskuun 11. päivän sivu vuodelta 2001 oli… revitty irti! Mitä helvettiä?

Luin merkinnän syyskuun 10. päivältä. Se meni seuraavasti: "Pelkään, että jonain päivänä se huora jättää minut. Kana on hyvää, etenkin kypsänä."

Syyskuun 12. päivänä olin kirjoittanut. "Kot-kot-kot. Kana. Kot-kot. Seksi. Kot-kot."

Sitten minä kuolin.

Ei, en kuollut sentään. Mutta sitten… Ei kai taas! Sudet tule